Viime keväänä Marja-open yhtenä aiheena oli ihmisen elämän neljä vaihetta. Muistaakseni opastus oli koettaa kuvata vaiheita tuntemusten ja värien kautta. Koulutuksen ja varmaan kokemusmaailmankin kautta minun on aina vaikea kuvata mitään ajattelematta konkretiaa, siis rinnastaa asia johonkin mielikuvaan tai esineeseen. Voihan tietysti olla että tämä on myös sukupuoliongelma: miehillä asioiden pitää olla kiinnitetty johonkin reaalimaailmassa nähtyyn.

Mielikuva lapsuuden kuvauksesta syntyi melko helposti, nuoruuden kanssa painin varmaan pisimpään. Kun idea nuoruuskuvasta oli valmis nuo kaksi muuta syntyivät ikäänkuin jatkumona. Jälkeenpäin ajatellen kahden ensimmäisen yhteyttä olisi voinut hieroa pidempään. Koska ensimmäinen oli muodostunut niin vahvan mielikuvan perusteella olin kuitenkin tavallaan nalkissa sen kanssa.

Alla olevat neljä kuvaa ovat tarkoitettu vaakasuuntaiseksi jatkumoksi. Köynnös on jatkuva tekijä kolmen viimeisen välillä mutta jotta kaksi ensimmäistä olisi saanut liitettyä yhteen päätin jakaa yhden "donitsin" kuvien välille. Onhan se köynnöksen alku toki jo ensimmäisessäkin.

Lapsuuskuvan taustalla on mielikuva ajasta jolloin ei ainakaan itse tuntenut jyrkkiä kontrasteja vaan kaikki oli valoisaa ja "pehmeää". Elämä omakotitalossa, pienen kaupungin laitamilla oli varmaan sitä. Lapsena myös tuntee itsensä kaiken keskipisteeksi, muut elävät minun itseni ympärillä.

Kun nuoruuden seksuaalisuus nostaa päätään, tuntuu taas että koko elämä pyörii tuon seksuaalisuuden ympärillä. Lisäksi nuoren ajatusmaailmassa kaikki polarisoituu, on joko oikein tai väärin, uutta tai vanhaa, meidän juttu tai teidän juttu. Elämän köynnös on kuitenkin alkanut jo vetää kohtaloita omaan, joskin satunnaiseen suuntaansa.

Kun parinmuodostuksen huumassa, aikuisiän koittaessa, perustetaan perhe, sen velvollisuuksien täyttämistä ja toimeentulon hankkimista kuvaamaan tein putkiston. Siltähän se tuntuu. Tuntuu ettei putkiston käänteisiin ei käytännössä voi juurikaan vaikuttaa. Ajatukseni oli että miehillä uraputkessa on useimmiten jyrkkiä nousuja mutta myös yhtä äkkinäisiä laskuja. Kaiken perustana pohjalla on raha ja ympäristön luovat työpaikka ja koti.

Eläkeiän koittaessa asiat seestyvät ja näkökulma on aikaisempaa laajempi. Miehen ja naisen roolit häviävät, niillä ei ole enää suurta merkitystä. Kotielämä on edelleen taustalla mutta tunnelma on nyt paljon rauhallisempi. Lähestyvä vanhuus luo uhkansa joka näkyy valon värin muuttumisena -- varjotkin ovat nyt harmaat. Se elämäämme ohjannut köynnöskin oli oikeasti elämämme loppumetrejä koristava kallan kukka.