Joskun tunnen tarvetta rikkoa koulutustaustan konkretiaa maalauksissani. Alla kuva joka lähti liikkeelle akvarellikoteloni sekotuspintoihin jääneistä väriläiskistä. Kuten varmaan monella muullakin akvrellistilla tapanani on käyttää aina samoja "kaukaloita" tietynvärisiin sekoituksiin. Oikeanpuolimaiseen vihreät, sitten maavärit, keltaiset, punaiset ja viimeiseksi siniset tai varjon väri. Näin joka kaukalossa on seuraavaa maalauskertaa odottamassa valmis sävykirjo. Niistä siis lähdin liikkeelle.

Ajatukseni tähän kuvaan oli lisätä aina yhden napin väriä niinkuin parhaaksi tuntui -- ilman mitään konkretian vaatimsta. Aloitin keltaisista ja ruskeista maaväreistä, siirryin sinisiin ja vihteihin ja takaisin kellertäviin ja punaisiin. Alun värit olivat ohuita kerroksia lavealla siveltimellä ja vihdoin viimeiset kerrokset peittäviä voimakkaita tummia sävyjä roiskimalla. Kerroksia, eli siis kuivatuksia tuli varmaan viitisentoista.

Alla kuva. Olen ainakin itse tyytyväinen tulokseen siinä mielessä että siinä on muodon ja värien tuomaa jännitettä ilman että se esittää mitään. Vaaleus- ja värikontrasti saa itse asiassa aikaan varsin kolmiulotteisen muodon.